Tänään olikin pitkä päivä. Aamulla tietenkin normaalit rutiinit, mutta sitten pakattiin reppu ja hurautettiin Rautatieasemalle, jossa noustiin R-junaan koirat sallivaan vaunuun tarkoituksena mennä kyläilemään.

Ensimmäiset kuulutukset saivat Mûmakin pään pyörimään, että kuka puhuu ja missä.

Mutta Pasilassa ei enää viitsinyt korvaansa lotkauttaa millekään katonrajasta kuuluville äänille.

Pasilassa vaunuun nousi kolme ihmistä, jotka selvästi olivat koiraihmisiä. Siinä sitten matka sujuikin mukavasti koirista jutellen. Ja Mûmak sai tosi hyvän junakokemuksen, kun kaikki kilvan silittelivät ja taputtelivat.

Hyvinkään asemalla unohtui kuvan otto, joten nyt ei ole mitään todisteita siellä käynnistä. Maija-Liisan koulun nurkalla otettiin pari kuvaa, mutta niissä ei kyllä ole mitään, mikä todistaisi kuvien olevan juuri Hyvinkäältä. Mutta ehkä sitten Maija-Liisan kotipihan kuvat jollekin jotain todistavat.

Pitkä päivä vietettiin vierailulla ja koko ajan oltiin ulkona, kun oli niin kaunis ilma. Minä poltin lahjakkaasti itseni vaikka yritin mahdollisimman paljon olla varjossa. Olen punainen kuin keitetty rapu, kirvelee ja kuumottaa. Mûmak taas nautti lämpimästä ja söi ruohoa, marjoja, puuta ja multaa melkein tauotta valveilla ollessaan. Söi kyllä ihan kunnon annoksen ruokaansakin, joka oli eväänä. Hyvin pysyi pihassa ja kovasti tykkäsi, kun oli leikittäjää ja silittäjää koko ajan. Ja kaikenlaista tutkittavaa riitti myös.

Piha oli niin rehevä ja kaunis, että tuli vähän sellainen tunne, että pitäisi minunkin joskus tehdä jotain sille rikkaruohopellolle, joka ennen oli kasvimaani. Jonain päivänä pitäisi sinne mennä jotain tekemään.

Ihan koko päivää ei Mûmak kuitenkaan jaksanut valvoa vaan välillä piti nukkua eri paikoissa ja asennoissa.

Kotimatkakin meni lähinnä unia vedellen. Ja kotona pienen iltapalan jälkeen oli taas edessä nukkuminen.

Mukavaa tuo matkailu väsyttävyydestä huolimatta.