Tänäänkin oli ratsastusta ja peräti kaksi tuntia. Sama Santos, mutta nyt ei mennyt kovin hyvin. Itseasiassa meni huonosti. Mutta sellasitahan se ratsastus on. Lisäksi aamulla satoi räntää eli hyvin pyyhkii.

Mûmakin kanssa aamulla lenkkeiltiin ja ratsastuksen jälkeen lenkkeiltiin ja alkuillasta vasta lenkkeiltiinkin. Ja sitten tehtiin vielä pieni loppuiltalenkki. Lenkkeilyn määrä johtuu ihan vain tuosta askelmittarista. Tänään ei paljon muita kävelyjä tullut kuin Mûmakin kanssa lenkkeily, joten monenmonta kilometriä koirapoika tallusti ulkona. Sisällä oli sitten illalla etenkin aika rauhallinen.

Mutta päivällä harrasti tuota lempijuttuaan eli ikkunasta katselua.

Siinä se jaksaa tuijotella ja tarkkailla kaikkea ulkona tapahtuvaa ryhdikkäästi suorana seisten. Joskus täytyy taivaallekin kurkistaa. Lintuja lentää ohi tai istuu langalla. Pitäähän niitäkin silmällä pitää, kun kerran on lintukoira.

Enimmäkseen kuitenkin tarkkailee ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Ja tietenkin naapuripihan tapahtumia, mm. sitä pelottavaa mattojentamppaustelinettä. Onneksi siellä ei ole viime aikoina kukaan ollut siivousvimman vallassa. Saa Mûmak rauhassa toteuttaa tarkkailijan tehtäväänsä.

Välillä täytyy oikein kumartua katsomaan, että mitä siellä alhaalla oikein tapahtuu, kuka koira siellä menee vai variksetko ne siinä kiusallaan hyppivät.

Ikkunaan Mûmak ryntää heti, kun sisälle tullaan ja heti herättyään. Minähän olen aina ollut sellainen ikkunoista ulostuijottelija ja näköjään koirakin on oppinut tavoille.