Meillä se tuo tiedotus toimii. Esityslistan ulkopuolelta oli yt-kokouksessa tiistaina mainittu, että kellokortti tulee kaikelle rahvaalle 1.11. lähtien.  Työpaikkatiedotusta parhaimmillaan. Onhan se ollut ikäänkuin tiedossa, että joskus tulee. Mutta vielä pari viikkoa sitten kokouksessa todettiin, että ei se meillä voi koskaan onnistua. Sinänsä minulle on ihan sama, jos ne plussat saa käyttää esim. häipymällä perjantaina aikaisin, mutta tiedotuksen suhteen voisin jotain valittaakin. Mutta olihan tuolle kansanedustaja Salovaarallekin unohdettu kertoa, että hänet on johonkin valiokuntaan valittu. Joten korkeantason politiikkaa meilläkin harrastetaan.

Onneksi tämä kotipoliitikko on aina luotettava. Huusi taas kuin pistettävä sika kynsien leikkauksen kanssa.  Mutta kyllä se fiksuna koirana ennen pitkään huomaa, että jos minä olen jotain päättänyt, se tapahtuu kaikesta vastustelusta huolimatta. On ne muutkin koirat oppineet. Tämä tuntuu kyllä sitkeämmin harrastavan vastarintaa kaikessa, mutta todennäköisesti kyse on vain siitä, että minulla muisti pätkii.

Käytiin katsomassa yhtä uutta mörköäkin tänään. Kun lehdet ovat pudonneet puista, näkyy parvekkeelle metsikössä jo kauan piileskellyt nahkasohva. Ja sehän on toki epäilyttävä parvekkeelta nähtynä vaikka läheltä katsottuna oli lähinnä tylsä.

Sen sijaan pudonneet lehdet olivatkin tosi kiva peuhauspaikka. Kaikki tienvarren puiden lehdet olivat ikäänkuin yhtenä lehtenä tipahtaneet juuri tänään. Siitä tuli paksu, kahiseva lehtimatto laajalle alueelle. Taas me ollaan Mûmakin kanssa samanlaisia. Minäkin olen aina tykännyt peuhata lehtikasoissa. Täällä kaupungissa vähän tosin haittaa ne koirankakkaläjät, jotka ovat piiloutuneet sinne lehtien alle. Mutta Mûmak saa rauhassa telmiä. Pienet kakat siinä haittaa.