Olisin voinut nukkua vaikka kuinka pitkään, mutta tietenkin heräsin ennen kuutta. Join sitten aamukahvit rauhassa. Mûmak odotteli sängyllä loikoillen. Pilvetön taivas ja kirkas auringonpaiste, kaunis aamu.
Aamuaurinko heijastui hienosti heinän kukinnoista. Oli hyvin rauhallista. Linnunpoikaset tosin äänekkäästi vaativat ruokaa. Poikaset ovat niin pörheitä ja emot niin laihoja, että näyttää epäreilulta, kun ne pullerot vaativat emoja koko ajan vain kantamaan heille ruokaa. Mutta poikastenhan on kasvettava ja vahvistuttava, jotta jaksavat sitten kyksyn muuttomatkan.
Oli muitakin koiranulkoiluttajia sitten liikkeellä. Riku ryntäsi paikalla ja Mûmak innoissaan vastaan, että nyt saadaan leikkikaveri.
Mutta ei Riku leiki. Se vain pyrkii alistamaan kaikki koirat. Mûmak ei pane hanttiin vaan yrittää räpiköidä karkuun. Mutta eipä sekään auta. Riku juoksee kiinni ja puristaa toisen taas maahan. Vähän aikaa sitä katselin ja sitten päätin, että saa riittää. Lähdettiin kotia kohti. Minä pakkasin itseni ja eväät valmiiksi matkalle. Mûmak jäi kotiin. Henu käytti sitä päivälenkillä sitten.
Ja minä siis olin päivän puistobluesissa. Hieno ilma, hyvää seuraa, hyvää ruokaa. Mukavaa!
Koko päivä siihen meni, mutta kiltisti Mûmak silti otti minut vastaan.
Ja illallakin oli kaunis auringonpaiste.
Kommentit