Mûmakin aamu oli vielä vähän pelokas, mutta ilta on jo ollut ihan normaali. Aamulla vietettiin aika paljon aikaa tämän pelottavan matontamppaustelineen lähellä. Siellä arasteli ihmisiä ja autojakin. Mutta illalla jo katsottiin Lintsin kaudenlopettajaisia kuin ei mitään. Oli taas komea ilotulitus.

Minä kävin vaihteeksi mattopyykillä. Nyt ei olkkarin matto taatusti tuoksahdakaan enää pissille. Hinkkasin ja huuhdoin niin monta kertaa, että varmasti oli kaikki hajut poissa. Siivoilin tietysti myös, että voin levittää sen maton lattialle. Mûmak odotti tosi kauniista pyykkituvan ulkopuolella, kun hain maton. Rasittavaa sen sijaan oli, että se halusi osallistua kaikkeen koko ajan. Siivoa siinä, kun mopissa roikkuu koiranpentu.

Keitin myös loput omenahillot tänään. Minulla on nyt litrakaupalla omenahilloa. En ole varsinainen omenahillon ystävä, mutta olen aika hyvä keksimään kaikenlaisia ruokia, johon sitä voi lisätä.

Eilen poikani Antti laittoi minulle kaapinkahvoja seinään korutelineeksi. Loistava omaperäinen ideani, jonka sain jokusia kuukausia sitten. Ja se jopa toimiikin. Ja pakko on toimia. Sen verran hankalaa sen laittaminen oli. Hankalaa Antille. Minähän en siinä osannut mitään tehdä. Mutta seinässä ne nyt on. (... koruntekijä löytyy täältä http://turkane.vuodatus.net/ ...)

Minulle on kertynyt aikatavalla noita koruja. 

Suurin oasa on rannerenkaita, mutta jokunen kaulakorukin on mukana.

Tähän korunlevitysoperaatioon Mûmak ei paljon osallistunut. Onneksi.

Iltalenkillä Mûmak tapasi pikkuisen nuoremman rottiksen pennun ja sai vähän puretuksi energiaa. Siinä taas tanner tömisi, kun nuoriso jahtasi toisiaan. Olivat hyvin sopiva leikkipari. Hauska oli katsella.