Tällainen näky on iltaisin edessäni.
Aamu oli harmaa ja Mûmakilla kova hoppu ulos. Nukuinkin kahdeksaan asti, kun yöllä valvoin muutaman tunnin. Ei Mûmakilla muuten olisi ollut niin kiire, mutta oli herännyt ja nähnyt ikkunasta jonkun kamun jo lenkillä. Herätti minut sitten innoissaan. Mutta eihän ne kamut siellä enää olleet, kun minä vihdoin sain itseni ulos asti. Autio tie vain avautui edessä.
Päivällä ihailtiin ruskaa
ja käytiin koirahölkällä rannassa
ja metsässä.
Iltapäivällä neuloin ja katselin leffoja. Mûmak murjotti.
Mutta uni voitti murjotuksen ja Mûmak nukkui tyytyväisenä.
Pikainen lenkki tehtiin vielä ennen kuin lähdin. Siis vastoin lupauksiani olinkin illan poissa. Teatterissa ystäväni kanssa Idioottia katsomassa. Oli hieno esitys vaikka tukkoinen olo haittasi hiukan. Ystävälläni oli huonompi tuuri. Hän joutui lähtemään kesken pois. Oli niin sairas. Tosi kurjaa. Minä sitten kuitenkin olin loppuun. Ja kotiuduttua käytiin vielä pikaisesti ulkona Mûmakin kanssa. Nyt olisi fiksua mennä nukkumaan, mutta menen vielä hetkeksi neulomaan ja katsomaan jotain telkkarista. En koskaan osaa mennä suoraan sänkyyn kotiin tultuani.
Kommentit