On se ankeaa, kun monen viikon loman jälkeen kello soi puoli kuudelta.  Mümak oli myös ällistynyt tällaisesta toiminnasta. Mentiin siis ulos ja tehtiin lenkki leikkikentän ympäri, eikä vain käyty nurkan takana pissillä. Lenkillä tavattiin pari tuttua koiraakin. Se oli Mûmakista mukavaa. Minä hörpin pikaisesti kahvia ja Mûmak vähän mutusteli ruokaansa. Sitten vain sanoin 'heiheit' ja painuin fillarikellariin hakemaan menopelin ja  töihin. Ruokiksella poljin takaisin kotiin, tehtiin taas Mûmakin kanssa leikkikenttälenkki. Tarjosin Mûmakille ruokaa. Ei maistunut. Menin takaisin töihin.

Töiden jälkeen taas fillarointi kotiin, Mûmak mukaan ja kastelemaan Antin nurmikkoa. Matkalle sitten törmättiin Onniin.

Kahdeksanvuotias lunniherra, joka kuulemma lomillaan käy meidän eläinlääkärillä. Hassua, kun noita lunnikoiria nyt putkahtelee joka nurkan takaa. Minä tietenkin aktiivisesti menen moikkailemaan. Niin olen aina tehnyt. En voi sille mitään. Ilahdun vain niin kovin, kun näen uuden lunnikoiran.

Onni oli hieno herrasmies ja ystävällinen Mûmakille kuten omistajansakin. Tapaamisen jälkeen jatkoimme Antille, kastelimme nurmikon ja kukat. Mûmak väsyi aika tavalla kaikesta tästä lenkkeilystä ja sähläämisestä.

Kun sitten kotiuduimme, jaksoi Mûmak pikkuisen syödä, ennen nukahtamista. Mutta kun minä palasin juoksulenkiltä kotiin, Mûmak virkistyi kummasti ja riehuu nyt tuolla olohuoneessa. Mukavaa, kun se on taas oma virkeä itsensä.