Taas oli vähän sellainen laiskottelupäivä. Parvekkeella vain luin aamupäivän ja Mûmak nukkui. Toki aamulenkit ja sen sellaiset tehtiin. Iltapäivällä jo vähän enemmän lenkkeiltiinkin, mutta mihinkään sen kauemmas ei kotitanhuvilta menty.

Mûmak on ilmeisesti tasapainon vuoksi lurpauttanut myös vasemman korvansa. Molemmat korvat ovat nyt pikkuisen koholla, symmetrisesti. Tuossa ylhäällä olevassa koirapuistokuvassa näkyy myös hyvin jalkojen nilkkapaksunnokset.

Iltapäivän lopuilla kävin kastelemassa Antin ja Elinan nurmikkoa, kun he itse ovat Kreikassa. Kaivoin fillarin naftaliinista, kun en viitsinyt kävellä ja kun tarvitsen sitä joka tapauksessa työpäivinä päästäkseni käymään ruokiksella kotona. En muistanutkaan, miten kivaa fillarointi on.

Sain nurmikon melkein kokonaan kasteltua ennen kuin sade alkoi.  Mutta hyvä, että kastelin, koska sade loppui suunnilleen heti alkuunsa, joku ukkoskuuro, joka kiersi alueen  näppärästi.

Kotiin tultua otin Mûmakin lenkille ja päätin viedä sen tutustumaan koirapuistoon. Matkalla tavattiin yksi lunnikoirauros 3 v, jota tietenkin aikamme ihailimme. Oli eka lunnikoira, johon Mûmakin kanssa olen törmännyt. On niitä täälläkin, vaikkei kovin usein näe. Tämän vieraan uroksen omistajat eivät olleet aiemmin yhtään lunnikoiraa nähneet täällä, vaikka asuvat suht lähellä.

Koirapuistoon siis mentiin. Siellä oli kolme aikuista narttua, jotka vain makailivat laiskoina. Piristyivät, kun Mûmak tuli paikalle. Kaksi lähti kuitenkin melko pian pois, mutta kolmannen kanssa Mûmak vähän teki tuttavuutta.

Tämän koiran poistuttua olimme vielä jonkin aikaa tutkiskelemassa puistoa ja sitten kotiuduttiin suoraan kallion kautta. Koirapuistosta kotiin suorin tie on melkoisen jyrkkää kalliota, mutta Mûmakhan on hyvä kiipeilemään. Ja koko ajan sen taidot kasvavat, joten eiköhän me ruveta aina oikaisemaan puistoon tuosta kalliota pitkin.

Kalliolla oli kyllä yksi epäilyttävä musta rengas, jolle piti murista. Mutta onneksi se oli ihan vaaraton lähemmin tarkasteltuna.

Jotta ulkoilu ei olisi jäänyt liian vähiin, huomasin kotiin tullessa ottaneeni väärät avaimet  mukaan. Ei muuta kuin Hennalle soittamaan, että tullaan hakemaan avaimet. Ja taas mentiin. Tavattiin matkalla muutamia tosi kivoja naapuruston koiria. Meidän lenkit ovat olleet niin omituisiin aikoihin, että harvoin on törmäilty vakioulkoilijoihin. Mutta sehän muuttuu, kunhan työt alkaa.

Thomas kiltisti toi avaimet fillarilla, joten kovin pitkää lenkkiä ei tarvinnutkaan sitten tehdä.

Mûmak on toipunut siitä unitaudista, mikä sitä vaivasi. Ilta oli viileämpi, joten sekin varmaan vaikuttaa. Oli syy mikä vain, tänään on juossut ja riehunut ja leikkinyt noiden unipäivien edestäkin, mikä on ihan mukavaa. Tuntuu normaalimmalta tuollainen yliaktiivinen pentu kuin sellainen unelias.