Minä hummailin, Mûmak riehuu. Joku ihme iltahepuli. Sänkyä petaa, leipiä piilottaa tyynyjen alle, peittoja repii ja kaikkea kuopii, siirtelee ja sotkee. Aamulla juuri mietin tuota mattojen siirtelyä ja jyrsimistä. En minä raski sitä kieltää, kun häntä huitoo, silmät loistaa ja koko pentu pursuaa iloa. Ajattelin, että kymmenen vuotta vanhat matot. Mitä niistä. Syököön ja purkoon. Ostetaan uudet, jos noista ei joskus enää ole mihinkään. Tämä tavaton lepsuilu johtuu tuosta Mûmakin aikuistumisesta. Pentunahan ne on aamusta iltaan ...joskus myös illasta aamuun Päättämätön... täynnä energiaa, elinvoimaa ja etenkin riemua. Sitten, kun koirat aikuistuu, nekin muuttuu vakavammiksi. Hajut ja tyttökoirat ja kaikki sen sellainen alkaa viedä enemmän huomiota ja leikki vähenee. Siksi en vain raaski joutavista kieltää Mûmakia. Muutenkin on niin paljon kieltoja, käskyjä ja rajoituksia, että antaa sen nyt ottaa ilon irti kaikesta pienestä.

Päivä oli kaunis. Töissä vähän kuvailin päivällä, kun oli niin kaunis auringonpaiste, lunta gorillan harteilla ja maassakin.

1260992586_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kotona taas oli kaunis auringonlasku. Vaihteeksi. Silmänisku

1260991601_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Illalla pakkanen vähän hellitti ja lunta sateli lisää. Voi olla, että saadaan ihan kunnon talvikin vielä.