Ajoissa herättiin ja suht ajoissa oltiin liikkeellä. Kahvit piti toki ensin juoda, mutta muilla meni aamutoimiin paljon pitempään, joten yksin aamulenkkeiltiin.
Ja kun kerran yksin oltiin, sai Mûmak olla irti. Se kuitenkin ravaa luokse heti, kun vähän huutaaa.
Kylmää oli aamulla ja kirkasta taivasta lupaili.
Sieltä se aurinko kömpi esille, mutta kotiin oli mentävä.
Minä menin pyykille ja Mûmak jäi odottelemaan. Selvisin pyykistä suht sukkelaan, joten päivälenkkiin jäi enemmän aikaa.
Mutta nythän se oli sitten tuota hihnalenkkeilyä, koska muutkin oliva jo heränneet. Useampikin koira - tai omistajansa - valitti tassujen palelemista vaikka palttoot oli päällä. Ei näyttänyt kyllä Mûmakin tassuissa kylmä tuntuvan.
Mutta aistiti olivat valppaina tarkkailemaan, mitä tuolla näkyy. Siinä on tassu koholla, mutta se ei ole kylmän merkki vaan merkki valppaudesta. Mûmak leikkii joskus seisovaa lintukoiraa, kun havaitsee jotain erityisen hienoa.
Nyt se hieno oli kauempaa kuuluva koiran haukku.
Eipä siis sen kiinnostavampaa, joten mennään takaisin kotiin.
Kotiin mentiin ja minä menin ratsastamaan joululahjaksi saatua pienryhmää. Olikin tosi mukava tunti. Hikihän siinä toki tuli, mutta jotain onnistumisen tunteitakin sain, joten erinomainen juttu. Ja sitten suoraan hevoselle haisten Ennin synttärijuhliin. Enni sai paljon lahjoja, ruokaa oli ja kivaa seuraa. Mutta kyllähän se hummailutunti painoi ja väsytti.
Enni oli aika hämmästynyt kahdesta kynttilästä kakussaan. Kaksi vuotta on jo aika iso juttu.
Kotiuduttua sitten Mûmakin kanssa tehtiin vielä iltalenkki. Mûmak söi ja sitten olikin aika leikkiä raipan kanssa. Se on Mûmakin jokakeskiviikkoinen ilo. Nyt oli tällainen ylimääräinen lauantaibonus.
Kommentit