Mûmak oli rohkea ja matkusti Espooseen. Matka sujui ihan hyvin sekä metrolla että bussilla. Pientä hermoilua, että joko jäätäis, joko jäätäis oli välillä, mutta enimmäkseen ihan rauhallisesti Mûmak otti. Välillä jopa pitkälleen heittäytyi ja yritti nukahtaa. Pysäkkejä on kuitenkin sen verran usein, ettei siitä tullut mitään.

Perillä oli kiva kissa, jonka kanssa Mûmak olisi mieluusti leikkinyt. Kissa oli vähän eri mieltä ja raapaisin merkin Mûmakin nenään. Mutta eihän Mûmak moisista hätkähdä. Uudestaan vain kuonoa lähelle.

Enimmäkseen toki tulivat hyvin toimeen keskenään, mutta Mûmak ei voinut vastustaa kiusausta yrittää välillä pientä leikkiä.

Mûmak käyttäytyi muutenkin sopimattomasti. Merkkasi emännän parvekekukat omikseen. Keskustelin kyllä siitä sitten Mûmakin kanssa isoilla kirjaimilla, mutta eipä siitä paljon näyttänyt menevän jakeluun.

Emännän kukat olivat kauniita, mutta korut vieläkin kauniimpia. Mitenkähän niitä voisi vastustaa.

Mûmak oli taas aika väsynyt kotiin palattua. Torkkui ja nukkui. Ja iltalenkillä hätkäteli kaikkea ja haukkuikin lähes jokaista liikkuvaa kohdetta. Mutta me jatkamme matkailua niin pitkään, että siitä tulee rutiini ja arkinen juttu, jonka takia ei kannata hätkähdellä.