Nukkumaan menin vasta aamupuolella. Nukuin heräillen ja levottomasti. Mutta heräsin suht ajoissa. Mûmak meni heti herättyään katsomaan, olisiko Jawa olkkarissa. Ei ollut. Mutta eipä sitä sen enempää surtu vaan lähdettiin aamulenkille. Lämmin oli aamu. Ei satanut, mutta pehmeän kosteaa oli. Yksi tuttu koiranomistaja sanoi, että aiemmin oli tihuutellut. Me siis oltiin juuri sopivasti ulkona, koska päivemmällä tihuuttelu alkoi uudestaan. Mûmak sai vähän vapaana temmeltää, kun ketään muita ei ollutkaan sitten liikkeellä.

Tassut kymmenen senttiä ilmassa näytti olevan paikallaan seistessäänkin, niin oli innoissaan.

Ja kun kotiuduttiin, käytiin pitkästä aikaa parvekkeelta aamutuhruista taivasta ihailemassa.

Päivän mittaan ilma kirkastui ja kylmeni. Minä neuloin ja katselin leffoja telkkarista. Ja kyllä minä sitten imuroinkin.

Iltapäivälenkillä mentiin pitkästä aikaa Viikintien kallioille katsomaan aurinkoa.

Ensin annoin Mûmakin kuljeskella irti, mutta sitä iloa ei pitkään riittänyt. Oli sen verran suosittu maisemakallio tänään, että pakko oli pitää koira kytkettynä.

Mûmak oli tietenkin innoissaan kaikista kulkijoista. Jopa haukkui parille ihmiselle, kun kuvitteli niiden tulevan hänen luokseen. Koirille ei haukkunut, mutta olisi kovin mieluusti niiden kanssa vähän peuhannut.

Kotona sitten illan pimetessä katseltiin auringonlaskun värejä oikein kunnolla, vaikka ulkona alkoi olla aikamoisen kylmä.

Vielä viimeinen lenkki pimeässä ja niin saatiin kekri pois päiväjärjestyksestä.