On palattu arkeen ja normaaliin päiväjärjestykseeen. Koiralenkki, töihin, koiralenkki, ratsastamaan, koiralenkki. Sellaisiahan ne peruskeskiviikot ovat. Kävin tänään myös ihotautilääkärillä, joka kirjoitti rasvoja ja totesi, että sellainen perusatooppinen nahka. Sen kanssa on vain elettävä.

Lumi ei olekaan sulanut kaikki vaan vielä on, missä peuhata.

Iltalenkillä löydettiin myös suht isoja jääkenttiä, joilla luistelu oli Mûmakista aivan ihanaa. Jäähän on myös kiva hangata naamaansa. Jäällä on kiva piehtaroita ja lötkötellä. Jäästä on suuri ilo pienelle koiralle.

Kuraakin täällä kyllä jo on. Tiet ja kävelypolut ovat lumettomia. Ja etenkin autoteillä on melkoista sohjoa paikoin.

Niin, siis ratsastusta oli tänään. Menin Hurilla. Oli tosi kivaa, vaikkei me mitään osattukaan. Huri oli erinomaisella tuulella. Ja minulla oli kevyt olo. Varmaan siksi, kun olin viikon pelännyt puomeja ja meillä olikin ihan vain koulua.