Mutta eihän näille ihmisille mikään ole kylliksi.

Aamulla ihan rauhassa odottelin, että ulos mennään. Kuutamo oli ja kaunis auringonnousu.

Että ette näe kuutamoa.  Tuollahan se on.  Otetaan nyt joku lähikuva.

Lenkillä käytiin ja sitten "pomo" lähti taas johonkin reissuun. Minä ihan kiltisti kotona odotin. Ja kiltisti olin, kun "pomo" kotiutui, eikä tehnyt elettäkään viedäkseen minua ulos. Söi vain ja päätti sitten ruveta nukkumaan. No, käyhän se minulle, tuo nukkuminen nimittäin. Kun "pomo" siitä heräsi, ilmoitti, ettei ehdi enää minua ulkoiluttaa vaan ottaa mukaansa. Siispä reissuun. Mentiin Ennin luo.

Ennillä oli paljon mukavia tavaroita, mutta eihän mihinkään saanut koskea tietenkään.

"Pomo" se jaksoi kytätä ja kieltää.

Enni, tuo pikkuihminen, on tosi kiva tyyppi. Mutta "pomo" häiritsee. Ja aika äksy on tuo Ennin koirakin, Mini.

Hammasta jaksoi näyttää vaikka kuinka yritin olla mielinkielin.

Houkuttelin monin tavoin leikkimään.

Suorastaan notkeaksi heittäydyin.

Ja kaikki parhaat leikkieleeni otin käyttöön. Mutta ei mitään vaikutusta.

Tyyppi vain murjotti omissa oloissaan. Ennikin sitä vähän ihmetteli.

Mutta minkäs sille voi, jos toinen ei halua olla tekemisissä minun kanssani. Otin vielä käyttöön hienostuneimmat tapani,

Enkös näytäkin coolilta?

Poseerauksista piti kuitenkin luopua, kun Enni rupesi syömään. Pitihän minun tarkkailla, että ruoka on ohjeenmukaista.

Oli se ihan ok. Enni siinä söi ja minä siivosin. Yhdessä siirryttiin vielä sohvalle.

Minikin oli siellä, mutta ei huomannut, kun minä olin selkäpuolella.

Enni siinä rentoutui soittelemalla tutuille "pomon" kännyllä.

Kun kukaan ei vastannut, Enni halusi kokeilla, olisiko silmälasit se avainsana. Jospa kännyyn vastataan vain, jos lasit on päässä.

Ei silti vastattu, mutta Ennin kotiväki saapui ja me lähdettiin kotiin.

Illallakin oli kuutamo.