Kotiuduin likapyykkien kanssa viime yönä, joten palaamme päiväjärjestykseen tästä eteenpäin. Mûmakin elämä oli kuulemma sujunut ihan hyvin. Tosin pieniä alkuhankaluuksia oli, kun Jawa oli venäyttänyt jalkansa lumesta innostuneena itsenäisyyspäivää edeltävänä päivänä. Eivät uskaltaneet laskea sitä riehumaan Mûmakin kanssa meidän liukkaille lattioille, joten pari ekaa päivää Mûmak ja Henu olivat meillä ja Jawa ja Thomas omassa kodissaan. Mutta jalka tervehtyi nopeasti ja pojat pääsivät yhteen. Mûmak on myös menettänyt mahakarvansa, koska oli koe-eläimenä eläinlääkisopiskelijoiden ultraäänitutkimuksissa. Ei löytynyt mitään muuta mainittavaa kuin mahdollinen taipumus mahalaukunkiertymään, jota yleensä esiintyy isoilla roduilla. Lunnikoirathan ovat tunnetusti isoja koiria. En nyt tähän hätään muista, miten se meni, mutta jotain sinne päin, että munuaiset ovat kylkikaarien alla tai jotain. Tarkistan joskus Henulta. Muuten oli kuulemma ollut ihan perinteistä elämää. Jawa jää nyt vielä tänne viikoksi, kun sen isäntäväki päivystää klinikalla yöt.
Minä olin siis matkalla ja oli kivaa ja kaikkea uutta mm. snorklausta koralliriutoilla ja ikivanhojen merikilpikonnien kanssa. Ehkä joskus laitan vielä siitäkin kuvia ja juttua. Nyt ei jaksa. Eikä minulla edes ole niitä vedenalaiskuvia nyt, kun sen kameran omistajat ovat vielä viikon snorklaamassa, joten ihan vain pari maanpäällistä kuvaa.
auringonnousu Punaisenmeren rannalla
auringonnousu Itämeren pohjoispuolella
maisemaa Punaisenmeren rannalla
maisemaa Itämeren pohjoispuolella
seuralaisia Punaisenmeren rannalla
seuralaisia Itämeren pohjoispuolella
Kommentit