Aamupäivällä käveltiinkin ihan uuteen suuntaan. Ei hirveän mukava kävelyreitti autotien vieressä, mutta mukavaahan se on päästä uusille kulmille. Tosin, kun tultiin perille, huomasin, että onhan täällä oltu.

Ensimmäisenä keväänäni tulin melkein ensi töikseni tänne kirsikankukkia katselemaan. Ei ne kovinkummoisilta näyttäneet silloinkaan nuo kirsikkapuut kukkineen, eivätkä kyllä nytkään. Mutta kesän toisen punkin "pomo" nappasi nesästäni ja litsasi tämän kyltin päälle.

Minullahan on punkkilääkitys, joten punkit eivät tartu minuun. Mutta eihän se estä niitä kävelemästä kuonollani. "Pomo" sanoi, etten minä saisi kantaa niitä sisälle, koska hänellä ei ole estolääkitystä, eikä hän kuulemma haluaisi omaa punkkia. Mutta minkäs minä teen, jos vapaamatkustajia tulee. Se on "pomon" tehtävä napsia ne pois.

Kiivettiin vesitornia kohti kauniiden kukkaketojen ohi. Orvokit taas täysillä kukkivat.

Roihuvuoren vesitorni kyljessä on kaunis maalaus, mutta meidän päämäärämme ei ollutkaan vesitorni

vaan kenttä siinä alapuolella.

Olin menossa mätsäriin kokeilemaan koulutusoppeja käytännössä. Tuuli oli aivan kamala, mutta onneksi väkeä ei ollut ihan kohtuuttomasti, joten hirveän pitkään ei jouduttu olemaan. Ensin mentiin pareittain ja minä kuljin ihan nätisti vierellä. Tuomari tosin sanoi, että minun pitäisi liikkua luontevammin, mistä olin aika ihmeissäni, kun omasta ja "pomonkin" mielestä menin ihan hienosti. "Pomo" sitten lohduttikin minua kuiskaten, että onkohan se tuomari ikinä edes nähnyt lunnikoiran liikkuvan. Meillä, kun on aika persoonallinen tapa heitellä jalkoja. Pöydälläkin olin hienosti. En vapissut enkä pelännyt ja annoin hampaat katsoa. Parini sen sijaan ei mitenkään pysynyt pöydällä vaikka käveli ilmeisesti luontevammin. Minä sain sitten punaisen nauhan ja kaveri sinisen. Sitten odoteltiin ja odoteltiin, koska lopuksi kaikki siniset meni yhdessä ja sitten punaiset.

Siinä loppukisassa en enää päässyt palkintosijoille, mutta kuuden parhaan joukkoon kuitenkin. Minulla on tällainen hieno kisaremmi, jonka Nina minulle postitti. Kokeilin sitä nyt eka kertaa ja hyvinhän se pelitti. Väliajat oli flexissä, koska tämän kanssa ei paljon ryntäillä. 

Tämä on ollut aika tapahtumarikas päivä. Iltapäivällä "pomo" istuskeli koneella, kun ulos katsoessaan näki pilviä ja meni parvekkeelle katsomaan, sataako. Otti tietenkin kameran mukaan kuten aina ja kaikkialle. Minä menin perässä. Ei siellä pilviä ollut vaan savua. Yksi naapuritalo paloi.

Vähän kurkistin sitä savua, mutta poistuin sitten sisälle, sillä palo piti hirveää meteliä. Paukkui ja jyskyi. Siellä pitkän talon katto ja ullakko roihusivat, joten tulihan siitä ääntä. "Pomo" jäi ottamaan kuvia, mutta minä seurasin tilannetta vain sisältä avoimen oven läpi. En tykkää noista äänistä. "Pomo" kertoi asuneensa juuri siinä palon kohdalla parisenkymmentä vuotta sitten.

Iltalenkillä mentiin palaneen talon naapuritalon ohi ja melkoinen hässäkkähän siellä oli.