Kylmä ja kaunis päivä taas. Aamulla ensin tuntui, että nyt en kyllä tarkene kävellä. Mutta kun koiralenkki oli tehty, olin lämmennyt sen verran, että kävelin töihin. Takaisinpäin kyllä tulin sitten laiskasti bussilla. Mutta pitkän päivän tein. Plussaa raksutti kellokortti. Mûmak kiltisti odotti kotona. Mutta heti, kun pääsee porraskäytävään, menee päästään sekaisin. Yläkerran uudet nartut.

Huomaa, että on päivä pidentynyt. Kun tulen töistä kotiin ja mennään lenkille, on vielä niin valoisaa, että voin kuvia ottaa ihan hyvin. Ja kyllä taas otinkin. Taivaan värit oli niin hienoja. Mûmak kiltisti odottaa aina, että saan räpsityksi jotain kuvia. Tosin välillä vähän katselee, että eikö sinulle ole parempaa tekemistä kuin palelluttaa näppisi tuon kameran kanssa.

Ja toki piti ottaa pakollinen auringonlaskukuvakin.  Nuo roskat tuossa taivaalla ovat yöpuulle palaavia variksia.

Tässä kuvassa taas roskat ovat Mûmakin nenänjälkiä. Heti kuvan nähtyäni, pesin ikkunan. Mutta sehän oli myöhäistä.