Aamulla lunta oli edelleenkin, jopa enemmän kuin illalla. Mûmak oli aika ihmeissään, vaikka toki juoksenteli ympyrää ja maisteli lunta. Mutta paljon myös tuijotteli ja ihmetteli.

Tosin eihän me paljon aamuisin ehditä. Ja tänä aamuna vieläkin vähemmän, sillä herääminen on tosi vaikeaa. Niin saamaton olin, että töihinkin menin bussilla enkä kävellen.

Töissä oli silppupäivä eli kaikenlaiset pikkujutut täyttivät sen verran tehokkaasti koko työajan, ettei varsinaisista töistä tullut paljon mitään. Kaikenlaista mm. ensi syksyksi suunniteltiin ja myös seuraavaksi kevääksi. Katse on siis tulevassa. Kyllä siinä ensi keväästäkin puhuttiin.

Sen verran se sälä täytti päivää, että vasta neljän jälkeen pääsin lähtemään kotiin. Heti, kun olin kotiutunut, lähdettiin sitten Mûmakin kanssa lumipyryyn. Tuuli oli melkoinen ja ensin Mûmak vähän mietti pääseekö hän edes eteenpäin, kun tuulee ja tuiskuaa. Mutta äkkiä se lumi veti voiton. Notkelmapaikkoihin olikin kinostunut niin paljon, että Mûmak sai kahlata.

Ja siellä lumen alla oli vaikka mitä mielenkiintoisia hajuja, joita voi yrittää kaivaa esiin.

Mutta eihän se pelkäksi tutkimiseksi jäänyt. Kyllä siinä piti hyppiä ja juosta ympyrää ja heittäytyä piehtaroimaan ja  kaikkea sellaista, mitä pienten koirien on tehtävä, kun ensi lumi valtaa maailman.

Nuo hassunnäköiset täplät kuvissa ovat satavaa lunta.

Iltalenkilläkin Mûmak olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Minä en kuitenkaan jaksanut, joten tehtiin vain peruslenkki. Sen Mûmak oppi iltalenkillä, että lumessa on toisten koirien tassunjälkiä ja niitä on kiva nuuhkia.