Mûmak herätti kahdelta yöllä. Käytiin sitten lenkillä. Väsytti, kun kello taas soi. Oli aikainen ratsastustunti, joten ylös oli noustava. Olikin sitten tosi hyvä tunti.

Annoin tänään Mûmakille maistiaisia aikuisten ruoasta. Jotain hammasjuttua oli. Mûmakin mielestä olivat erinomaisia. Poimi ensin ne isommat aikuisnappulat yksitellen ja söi. Ja sitten innostui syömään aika paljon pentunappulaakin siinä siivellä. Seurailen, miten ruoansulatus toimii ennenkuin uudestaan lisään tuota aikuisruokaa. Vaikka Mûmakilla ei ole ollut mitään ongelmia noiden syömisten suhteen, ei se tuolla takaraivossa lakkaa jyskyttämästä. Nortin muisto on niin vahva.

Ja Nortista puheenollen. Tänään tavattiin taas kerran yksi tuttu koiranomistaja, jota ei ole jostain syystä vähään aikaan nähty. Huuteli tien toiselta puolen 'Ja sekin on vielä elossa'. Kerroin, että tämä on kyllä ihan uusi.  Se vain on niin, että lunnikoirat ovat niin samannäköisiä, ettei niitä kukaan erota toisistaan. Se ei ole pelkästään ulkomuoto ja väri vaan koko käytös ja liikuntatyyli, reagointi eri asioihin, kaikki on niin samannäköistä ulospäin vaikka tässä sisäisessä luonteessa onkin eroja.

Iltapäivällä olin vähän Ennin seurana. Edelleen tosi hyväntuulinen lapsi. Uusi söpö hammaskin taas on ilmaantunut ja toinen ihan puhkeamaisillaan. Niin, ja konttaamisen lisäksi pystyyn nouseminen on aika nastaa.

Mûmakin varsinainen tyttöystävä on yhä poissa, joten muihin pehmoihin on turvauduttava.

Se vetää vähän haikeaksi, joten kait minun pitäisi ryhdistäytyä ja korjata se delfiini.