Ulkoilmaelämä on edelleen pelottavaa, mutta sisällä ei enää paljon mikään hätkäytä. Onneksi välillä käy vieraitakin, jotta Mûmak oppii ihmisiin. Ulkona harvoin vielä uskaltautuu lähempään tuttavuuteen ihmisten kanssa. Koirat sen sijaan olisivat aivan ihania. Melkoista valitusta seuraa, kun vieraat koirat vain kävelevät tiehensä. Kyllähän ne vieraat koiratkin mieluusti tulisivat pentua katsomaan, mutta pidetään vielä vähän etäisyyttä noiden rokotusten takia. Jotain ihan tuttuja ja turvallisia on kuonoteltu. Ja lapset menettelee myös. Ovat ilmeisesti kooltaan sopivampia. Autot sen sijaan ovat yksinomaan kauheita.

Eilen eka kerran oli yksi kakka vähän löysempi ja minä heti huolestuin. Onneksi oli vain ohimenevä ilmiö ja taas tulee pökelötavaraa. Minä näköjään käyttäydyn kuin hysteerinen äiti, vaikka olen kuvitellut olevani hyvinkin realistinen koirankasvattaja. Kerran olen jopa tökkinyt nukkuvaa pentua, että onhan se varmasti hengissä.  

Tänä aamuna ryhdistäydyin ja mentiin ulkoilemaan heti ylösnoustua. Se onnistuu, koska Mûmak ei vielä uskalla hypätä itse sängystä alas vaan odottaa reunalla, että minä nostan. Siitä nappasin syliin ja vein pihalle, joten aamupissatkin oli pakko tehdä ulos, vaikka yritti ensin rimpuilla, koska hätähän oli suuri.

Ruoka ei taas oikein kulunut. Mutta ei ihmekään, koska eilen illalla piti antaa lisäystä siihen desiinkin. Lisäksi into riehumiseen oli suht suuri ulkolenkin jälkeen. Pehmolelun heittoa ja tuomista harrastettiin paljon. Irtihän Mûmak ei lelusta vapaaehtoisesti päästä, mutta hakeminen onnistuu hyvin. Lisäksi eilen lahjaksi saatu aktivointilelu aktivoi ilman täytettäkin loistavasti.

Oma häntä on myös mieluinen lelu ja aina saatavilla. Ja on Mûmak delfiinin kanssa harjoitellut tulevaisuutta varten lastentekohommiakin. Kuuli ilmeisesti, kun Ninan kanssa puhuttiin, että kaikki lunniurokset ei sitä osaa.

Ääntäkin alkaa leikeissä löytyä. Murinaa ja haukkumista, kun pitää joku vastaanhangoitteleva lelu lannistaa. Nortti aikanaan ihastui kovin vessaharjaan, joka sitten korvattiin tiskiharjalla. Mûmakille ostin oman tiskiharjan valmiiksi, mutta toistaiseksi mieluisimpia ovat olleet hammasharjat. En tiedä, onko tämä harjafetissi mitenkin yleistä lunnikoirilla vai onko minulle vain sattunut näitä harjatyyppejä. Porokoirapentu ei koskaan harjoista piitannut.