Tänään oltiin pellolla monessa mielessä. Koska eilen meni aika myöhään, nukuin sitten aamulla pitkään. Ja koska nukuin pitkään, piti ensin lähteä koiralenkille. Olen kyllä muutenkin tässä jo tottunut lähtemään liikkeelle ilman aamukahvia. Kaikkeen sitä näköjään ihminenkin tottuu, kun on pakko.

Oli ihan mukava aamu, joten ajattelin tehdä kunnon lenkin heti aamusta, jotta pojat jaksavat paremmin päivän. Mentiin Viikkiin ja laskin koirat irti sänkipellolle vilistämään. Ja kyllä ne vilistikin vaikka näyttävät näissä kuvissa lähinnä seisoskelevan. Jostain syystä ne vilistyskuvat olivat lähinnä epätarkkoja.

Välillä piti kokeilla tulevatko ne luo, kun kutsun.

Ja tulivat ne ihan kiltisti joka kerta.

Tuossa peltojen välissä kulkee sellainen kävelypolku, jota voi käyttää kesälläkin, kun vilja vielä kasvaa. Mutta sängellä juokseminen ei kait paljon peltoja vahingoita. Minä tosin en siellä juoksennellut.

Pojat myös perinteisesti söivä heinää, kun kerran tilaisuus tarjoutui. Ovatkohan ne sittenkin pohjimmiltaan kasvissyöjiä.

Lentävä lunnikoira

Puolisentoistatuntia siinä meni ennen kuin aamukahville pääsin. Pojat söivät aamupalansa ja siirtyivät parvekkeelle.

Ja mitäs se Jawa siellä jemmailee kainalossaan?

Mûmakin luun on tietenkin ominut. Ei kuulemma kotonaan noita sikaluita syö. Mutta täällä on pakko, koska muuten Mûmak söisi ne.  

Minä jätin koira pärjäilemään keskenään ja menin kasvimaalle. Keräsin härkäpavut pois ja kitkin marjapensaiden ympäristöjä. Melkein neljä tuntia sain sitten sielläkin kulumaan, joten hyvin nämä päivät menee. Kurpitsa on levinnyt entisestään, joten sitäkin pitäisi jonain päivänä repiä irti. Mutta olkoon vielä.

On siellä ihan niitä kurpitsoitakin joukossa eikä vain lehtiä.

Kesäkurpitsatkin ovat aivan ylisuuria.

Ja kukat tietenkin kauniita.

Kun palasin tehtiin koirien kanssa ihan vain peruslenkki. Sen jälkeen annoin molemmille puruluut, nautaa tällä kertaa, jotta Jawakin tykkää.

Jawa sitten taas tykkäsi Mûmakinkin osuudesta. Tuo isompi puolisko oli tarkoitettu Jawalle ja pienempi Mûmakille. Ilmeisesti Jawa kuitenkin päätti syödä ensin pienemmän pois kuleksimasta.

Iltalenkillä vein pitkästä aikaa koirat kotikalliolle vähän irrottelemaan.

Alkaa jo pihlajanmarjatkin olla kypsännäköisiä ja muutenkin pieni syksyn tuntu ilmassa. Tänään ei ole satanut, vaikka välillä oli kovinkin mustia pilviä. Iltaa kohti kuitenkin aurinko rupesi paistamaan. Mutta viileäähän tuolla ulkona on.

Otinkin vaihteeksi taivaskuvan kalliolta, jottei aina ole niitä parvkenäkymiä.