Mûmakin äidillä, Lotalla 

(http://personal.inet.fi/koti/uniquetreasure/Lotta.htm)

 on melkoinen palkintokokoelma. Onnea vielä kerran Lotalle, joka on nyt siis myös Norjan muotovalio.

 

(c) Nina Nikurautio

Mûmakilla ei ole yhtään palkintoa, mutta sen sijaan hillitön kulttuurinjano. Nuorempana teki parhaansa kaivaakseen esille jokaisen Beethovenin vinyylin, mitä hyllyssäni oli. Tänään oli sitten sisäistänyt kirjallisuutta, toki sitä parempaa tietenkin, eikä mitään kioskiroskaa.

Kun minä sitten yritin vähän keskustella tästä kirjallisuuden käsittelystä, Mûmak ei ymmärtänyt ollenkaan, mitä ihmettä taas vaahtoan.

Steinbeckin Helmihän on hieno teos, suorastaan maistuva. Pitäisi ihmisen osata olla kiitollinen, jos koira ymmärtää kirjallisuuden arvon.

Ei sen kanssa kannata ruveta inttämään. Siirsin taas yhden hyllyrivistön kirjat ihan kiinni takaseinään. Kohtapuoleen kaikki ovat siellä ja minun tyylikäs kirjahyllyni näyttää vähemmän tyylikkäältä. Onneksi ne kaikkein tärkeimmät on ylimmällä hyllyllä ja sinne Mûmak ei yllä vaikka kuinka varvistaisi. Ja toisaalta, jos Mûmak nyt syö jonkun kirjan niin sehän on itseasiassa palvelus minulle. Tulee tilaa kaikille niille, jotka nyt ovat pinoissa kaikkialla muualla kuin hyllyssä, puhumattakaan niistä uusista, joita taatusti tulee.

Ja ollaanhan me yhtä mieltä ainakin siitä, että taivaanrannan katselu on aina mukavaa.