Mutta ennenkuin Enniin asti päästään, kerron tässä parin minuutin takaisen tapahtuman. Olin kuvia tänne lataamassa ja puolella korvaa kuuntelin, kun Mûmak olohuoneessa kolasi cocispullonsa kanssa niin, että seinät raikui. Mietin, että kello alkaa olla niin paljon, että pitäisi mennä hiljentämään se. Ykskaks sitten havahduinkin siihen, että oli hiljaista. Menin heti katsomaan, koska jos lapset hiljenee, ne ovat pahateossa. No, eihän Mûmak koskaan pahanteossa. Muuten vain on aikaansaapa.  Oli pyöräyttänyt kakkapökäleen lattialle, kun minä olin tässä iltapuhteella saunassa, enkä käyttämässä sitä ulkona. Ja sitten oli tehnyt cocispullosta kaulimen ja oli kaulitsemassa sitä pökälettä levyksi lattiaan. Leipuriainesta.

Mutta ensinhän meillä oli tietenkin se tavanomainen aamu. Koska oli lauantai, minulla ei ollut kello soimassa, joten Mûmak huolehti herätyksestä. Kiltisti odotti, että sain puetuksi ennen uloslähtöä. Mutta ulkona olikin jo kova kiire pissalle. Siinä sitten yksi rusakko lähti ihan vierestä laiskasti pomppimaan poispäin. Mûmak kauhistui aivan hirveästi. Koiria se menee heti tervehtimään ja lintuja ajelee innoissaan, mutta rusakko oli jotain käsittämätöntä. Yritin kertoa, että se on se papanakone, joka syytää syötävää Mûmakille, mutta ei mennyt jakeluun. Samalla reissulla toisenkin kerran pelästyi samaa rusakkoa. Nämä kaupunkirusakot ei paljon viitsi ihmisiä juosta karkuun. Niin paljon olikin sitten papanoita, että Mûmak jemmasi osan heinikkoon vastaista käyttöä varten vaikka kuinka yritin vakuuttaa, että kyllä niitä tulee riittämään.

Aamukahvin jälkeen minä lähdin juoksemaan ja Mûmak piti herättää, koska silloin, kun se jää yksin, suljen makuuhuoneen oven ja Mûmak saa olla vain olohuoneessa, kettiössä, eteisessä ja kylppärissä. Mûmak ei hirveästi innostunut herätyksestä. Oli niin väsynyt, että vain toista korvaa jaksoi pystyssä pitää.

Ja haukotteli niin, että suu venyi korviin. Nukkuikin sitten aika paljon tänään, kun minä olin kotona. Intoutui toki taas siivouksessa auttamaan, mikä tietenkin on mukavaa.

Minulla oli english club tapaaminen meillä, kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa yms. kotipuuhastelua, joten ihan vain pieniä lenkkejä tuolla kauniissa ilmassa tehtiin. Käytiin me toki vieraita vastassa metroasemalla. Sen verran kävelyä.

Illalla sitten Enni toi isänsä ja äitinsä käymään. Mûmakista Enni oli niin ihana tyyppi, että Ennin isä joutui pitämään Mûmakia hieman kauempana, koska kovin läheinen tuttavuus noiden hampaiden kanssa ei ole varsinaisesti vauvalle sopiva kokemus. Ja M^mak ei kyllä malta olla tunkematta hampaitaan joka paikkaan.

Enni sitten vierasti minua, kun joutui hetken olemaan minun kanssa ilman isää ja äitiä. Ennin mielestä minä olen vähän epäilyttävä jatkuvan kameran kanssa riehumiseni takia ja varmaan muutenkin.

Mûmak sen sijaan kiinnosti kovasti ainakin, kun sitä sai katsoa turvallisesta paikasta.