Kaunis päivä. Ulkoiltiin. Minä kävin paceilemassa ja pyykillä ja söin ja söin ja söin. Söi koirapojatkin mutta vain hillitysti. Parvekkeelta katselivat.

Aamulla taivas oli pilvessä, mutta taivaanrannassa oli ohut valoisa juova.

Pian taivas siitä kuitenkin kirkastui siniseksi. Vain muutama poutapilvi vaelsi siellä täällä.

Iltapäivällä sitten jo aurinko helotti niin, että Jawakin rupesi aurinkoa palvomaan.

Mutta oli siellä ulkona muutakin nähtävää kuin aurinko. Taisi mennä koiria joka suunnassa, kun pojat ihan ristiin täyhyävät.

Sama juttu oli auringonlaskun aikaan. Jawa tähyää kauas, Mûmak on kiinnostunut lähinnä pihan tapahtumista.

Mutta löytyihän se yhteinenkin sävel.

Parvekkeelta kuikuilun lisäksi, pojat myös ulkoilivat. Päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa

illemmalla vapaana kotikalliolla, johon jo pääsee kulkemaan vaikka lunta siellä vielä on aika tavalla.

Mûmak tapansa mukaan söi keppejä.

Jawa metsästi myyriä.

Siellähän niitä on maanrajassa juoksentelemassa.

Ei Jawa niitä kuitenkaan kiinni saanut, joten jatkettiin matkaa kohti auringonlaskua.

Sieltä se aurinko kurkistaa talon nurkan takaa

ja poutapilvet heijastuva lätäköistä.

Lopuksi pojat vielä napsivat rusakon papanoita talon nurkalta.