Piilottelu on lunnikoirien elämän tarkoitus. Onneksi tämä nykyinen ei vahdi piilojaan niinkuin edellinen.

Oli taas kylmä päivä ja taas ajattelin ensin, etten jaksa kävellä. Kävelin kuitenkin sekä töihin että takaisin ja aamulla piti tietenkin ottaa jokunen kuva, kun oli niin kaunista. Mutta eihän se kauneus kovin laajan näy, kun pakko käyttää salamaa. Ja onhan noita samanlaisia kuvia tältä talvelta ennestäänkin. Paljon lunta ja huurretta, kirpeän raikas ilma ja hiljaista.

Hiljaisuus ja raikkaus ei kyllä näy. Eikä sekään, miten umpijäässä käteni sitten olivat. Hankinkohan minä jonkun vanhuuden vaivan tämän kuvausvimmani takia. Nythän minä en tietenkään vielä mikään vanha ole.  Mutta laiska, tyhmä ja saamaton olen. Lintsasin hummatunnilta. Harmitti itseänikin. Mutta toisaalta siellä on kyllä ollut kylmä. Täällä taas on ollut hyytävä tuuli.

Mûmak sai tänään iltapalalla kokonaisen kananmunan ihan vain vaihtelun vuoksi. En ole aikoihin ostanut jauhelihaakaan. Pitäisi muistaa ostaa, koska raaka jauheliha varmasti maistuisi. Voisi siihen ehkä vähän valkosipulai lisätä.  Mûmakin iltajogurttiin laitan valkosipulia ja sitten koira tuoksuu raikkaan valkosipuliselle. Ja niin minäkin aika ajoin. Joten hyvin sovitaan yhteen.