Nukkumatti on muuttanut meiltä johonkin muualle. Heräsin viideltä ja kun en saanut enää nukutuksi, menin juoksemaan. Jätin Mûmakin sänkyyn nukkumaan, mutta hyvin oli sieltä päässyt pois lattialle.

Siivoilin ja kokkailin ja päiväunetkin nukuttiin. Lenkkeiltiin ihan vain kotinurkilla. Joitakin koiria tavattiin ihan mukavissa merkeissä.

Siivoamisen helpottamiseksi annoin Mûmakille siankorvan. Kuvittelin, että se syö sitä ja minä saan rauhassa puuhastella. Mitä vielä! Rupesi käyttäytymään kuten edellinenkin koira eli piiloon, piiloon. Etsi paikkaa, kokeili useampaa. Kävi siirtämässä aina parempaan.

Omituista puuhaa.

Illansuussa tuli vieraita ja Mûmak tietenkin näytti kaikki temppunsa, käyttäytyi tottelemattomasti ja muutenkin oli kuin pikkulapset konsanaan. Onneksi leikittäjiä kuitenkin riitti.

Väsymyshän siitä riehumisesta seurasi.

Ja kyllä minuakin jo väsyttää. Toivottavasti huomenna nukun vähän pitempään kuin tänään.