Tänään en viitsi mitään töistäni puhua. Tai sanotaanko, että parempi, kun en mitään puhu.  Koirista sen sijaan voi aina puhua. Ne harvoin nostavat verenpainetta.

Olin tuossa päivällä vähän kade Sorellalle, kun sillä on pieni pentu kaikkine ihanuuksineen kotona. Mutta Mûmak kyllä pitää huolen minusta. Kotiin, kun tulin, löysin ensin pissan eteisestä. Ei olekaan aikoihin sisäpissailtu. Käytiin siinä lenkillä ja kun kotiuduttiin, näin olohuoneessa jotain muruja. Kauan mietin, että, mitähän sinne on murustetlu. No, keittiössä oli loput kylppärin lastasta. Mûmak oli sen uudestaaan muotoillut. Eihän siitä enää lastaksi ole, mutta onko mistään muustakaan muotoillusta jutusta suorittamaan sitä tehtävää, mihin niiden pitäisi kyetä. Eli Mûmak on loistava muotoilija. On se muutenkin aika kiva. Nyt rentoutuu ennen yöunia.

On se sillä tavalla mukava, ettei sitä voi verrata Norttiin. Olin oikeasti vähän huolestunut, kun Nortti oli niin napakymppi koira minulle, että miten voin ottaa samanrotuisen. Edelliset ovat olleet sekarotuisia, joten niitä ei voi sillä tavalla verrata. Mutta on tuo Mûmak niin erilainen kuin Nortti, että se  ihan sama vaikka olisi eri rotua.  Hyvä niin.