Heräsin neljän maissa ihan ilman koirien apua. En saanut enää unta, joten lähdimme ulos. Vein pojat tyhjään koirapuistoon. Niillä oli hauskaa ja minä ihailin maisemia ja rentouduin. Päivällä käväisin lääkärillä, kun korviin on koskenut jo pari viikkoa. Tiesin kyllä, mitä siellä sanotaan. "Ei korvissa ole mitään vikaa. Tosi siistit käytävät ja hyvin liikkuvat tärykalvot." Onhan se aina positiivista, kun sanotaan, että olen terve. Kun totesin, että on se silti kumma, kun koskee vaikkei mitään vikaa ole, tohtori kurkkasi nenään ja totesi, että limakalvot ovat turvonneet ja todennäköisesti korvatorvessa painetta, joka aiheuttaa sen kivun. Sain tömäköitä allergialääkkeitä hoitamaan homman. Olen vuosien mittaan usein ennenkin noista korvakivuista maininnut, joten oli tosi kiva kuulla, mistä se todennäköisesti johtuu ja miten sen saa kurissa pidetyksi. On nuo allergiatkin kyllä vähän outoja. Minun allergiatesteissähän ei näy mitään. Minä olen salaraihnainen.
Töiden jälkeen menin Ennin luo. Hoideltiin siellä vauvoja
ja vähän koiriakin.
Kotona taas pojat leikkivät puruluiden anastusta.
Jawa ensin silmät kiiluen jyrsi luuta, joka alunperin oli Mûmakin. Mûmak siinä lähitienoilla piehtaroi ja houkutteli leikkimään.
Ja kun Jawa päätti uhrautua ja leikkiä, Mûmak nappasi luun itselleen.
Väkisin eivät toistensa suusta nykyisin vie mitään, mutta kaikenlaisella kavaluudella kyllä.
Ja nythän minua ei sitten taas nukuta, kun noissa allergialääkkeissä on vähän piristettä mukana.
Kommentit