Aamupäivällä lenkin jälkeen nukuttiin molemmat, joten en käynyt kaupassa enkä missään. Iltapäivällä oltiin sitten ahkerampia. Käveltiin metroasemalle ja huristettiin metrolla Kaisaniemeen. Kulkuneuvoilla liikkuminen alkaa sujua Mûmakilta loistavasti. Kaisaniemessä sitten suunnistettiin suoraan puistoon. Puistossa Mûmak istuskeli ryhdikkäänä tarkkailemassa tilannetta.

Kunnon lintukoirana yritti toki pyydystellä puluja ja lokkeja, mutta ne pahukset lensivät aina tiehensä. Ihmisiin suhtautui hyvin suopeasti enimmäkseen. Jotkut olivat sen mielestä vähän epäilyttäviä. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, millä perusteella Mûmak ihmisiä luokittelee.

Kun aikamme oli Kaisaniemessä rentouduttu, jatkettiin matkaa. Matkan varrella ilmeni pieni puute koirassani. Hevimusiikki ei oikein kolahtanut, kun Tuskan soinnut kaikuivat aidan yli. Yritin kyllä selittää, että se on hienoa musiikkia, mutta Mûmak vain kiihdytti kävelytahtia juoksuksi. Täytynee ruveta soittamaan sille levyjä kotona, jottei jää ihan epämusikaaliseksi.

Mûmak rauhoittui vasta, kun Tuska jäi taakse ja suunnattiin kohti Tokoinrantaa ja Hakaniemeä.

Tässä Mûmak tähyää kohti Kaisaniemenlahtea taustanaan mm. suihkulähde ja Juttutupa. Jos haluatte päästä samaan tunnelmaa, vilkaiskaa täältä:

http://www.virtualhelsinki.net/helsinkipanoraama/pitkasilta.html

Päivähän oli taas erinomaisen aurinkoinen, minkä huomaa hyvin naamastani vielä tälläkin hetkellä.  Puistoissa oli paljon ihmisiä ja muutamia koiriakin tavattiin. Helle ja uudet kokemukset uuvuttivat sen verran, että tulomatkalla Mûmak nukahti syliini. Ja kotona tietenkin jatkoi ruokailun jälkeen pitkillä unilla.

Ruokailusta sen verran, että tänään sitten aloitettiin toinen kolmen kilon ruokasäkki. Tähän mennessä on siis syöty se Ninalta saatu kilon pussi ja yksi kolmen kiloa sen jälkeen.

Minä siivoilin taas vähän enimpiä ja Mûmak innolla auttoi. On se oppinut jo jotain. Lopetti imurin haukkumisen, kun kielsin. Ja antoi pienen keskustelun jälkeen jopa kerätä sanomalehdet repimättä niitä tuusannuuskaksi.

Iltalenkillä sitten vietiin roskia ihan enemmälti. Mûmak seurusteli yhden vanhemman koiran kanssa sinä aikana, kun minä täytin roskiksia. Roskakatoksessa on rottamyrkkypyydys, joten en viitsi tuota kaikkea maistelevaa pentua sinne ottaa mukaan.

Ihan viimeiseksi vielä tavattiin yksi vuoden ikäinen koira, jonka kanssa Mûmak ensin leikki innolla. Toinen koira kuitenkin intoutui liian rajuun leikkiin, joten pelastin Mûmakin syliini. Ensin töikseen se pissata lirautti minun uusille housuilleni ja sitten puri siitä kipeästä korvasta niin, että kipinät sinkoilivat silmistä. Uskon kuitenkin, ettei sille pahempaa traumaa jäänyt. Täytyy vain muistaa seuraavalla kerralla, kun sama koira nähdään, ettei anneta niiden liikaa riehaantua.

Ja nythän Mûmak taas nukkuu tuossa jalkojen juuressa. Se vaihtaa aina nukkumapaikkaa sen mukaan kuin minä siirryn huoneesta toiseen. Joskus tuntuu, että saako se päivisin yhtään levätyksi, jos paljon siirtyilen. Mutta kunhan ensi viikolla työt alkaa, jään tätä nukkumisaikaa runsaasti.