Harmin paikka oli se, että kurkku tuli ykskaks kipeäksi, enkä sitten mennytkään ratsastamaan. Koko ajan tietenkin mietin, olisiko sittenkin pitänyt, etenkin, kun kuulin, että oli helppo tunti. No, täytyy yrittää tässä ihan lähiaikoina useampiakin tunteja ratsastaa. Siinähän se tasaantuu. Nyt olisi hirveä hinku vain hevosen selkään, vaikka jännittääkin tauon jälkeen.

Mûmak oli taas erinomainen eli ulos on kaikki kakat tehnyt ja pissojakin toistaiseksi sisälle vain minun työpäivän aikana. On muutamia vähän pitempiä lenkkejä tehty. Ei nyt mitään ylipitkiä, mutta sellaisia tunnin ulkoiluja kerrallaan. On aika kiva, kun Mûmak jaksaa jo kulkea hyvin. Ikävää on sen täydellinen haluttomuus seurata narussa sinne, minne minä haluan. Muutenkin se haluaa kyllä paljon vain katsella ja tarkkailla maailmanmenoa.

Sitten on vielä tämä hillitön piilottamisen vimma, joka kohdistuu ihan kaikkeen. Tänäänkin käpyä hautasi pitkään ja hartaasti.

Kuopan kaivamisen jälkeen tulee sitten peittämisvaihe, jossa lähinnä kuonolla työnnellään jotain peittoa piilon päälle. Sitten nuuskitaan ja tökitään, että onko se nyt piilossa vai ei. Siinä vaiheessa, kun peittäminen loppuu, peitettävä  on joskus kokonaan piilossa, joskus täysin näkyvissä. En ole koskaan päässyt selville, mikä tekijä on se, minkä mukaan Mûmak päättää, että nyt piilotus on loppuun suoritettu.

Annoin tänään Mûmakille ekan dentastixin, kun niissä luki, että ei alle nelikuukautisille. Sitäkin Mûmak ensin piilotteli ympäriinsä. Mutta kun se hermostuneena aina kävi kaivamassa tikun esille, pidin tikusta lopulta kiinni ja annoin Mûmakin jyrsiä. Ja eikös vain se sitten syönytkin koko tikkua. Täytyy seurata, miten ruoansulatus siihen suhtautuu. Jos ok, niin rupean antamaan iltapalaksi sellaisen hammasharjan.