Tämäkö se nyt on se kesäaika, mistä eilen höpistiin? Aika omituisen tuntuista. Ja selkään heittelee joku vettä.

Onhan täällä vielä talviaikaakin jäljellä. Mennään mieluummin sinne. Tykkään tuosta valkoisesta talviajasta enemmän.

Kesäaika pyyhittiin isolla pyyhkeellä pois. Siitä minä tykkään. Se on sellainen leikki, että minut kääritään pyyhkeeseen ja hangataan tassuja ja mahan alustaa. Minä sitten varastan sen pyyhkeen itselleni retuutettavaksi. Ehkä tästä kesäajastakin löytyy jotain hyviä puolia.

Joko saa avata? Minulle luvattiin yllätys, koska olen nyt vuoden vanha. Yllätys haisee ainakin aika hyvälle. Avaanko? Avaanko?

Ai tuollainen. Mitähän sille on tarkoitus tehdä? Ja miksei pöytäliinaa ole silitetty? Syönkä minä tuon?

Puhalla kynttilä? Kynttilä on kait tuo keltainen. Puhalla? Onko se puhaltaminen niin kuin varastamista?

Puhalsin sitten sen kynttilän. Se on tässä. Onkohan tämä syötävä? Haisee ainakin ruualle.

Tämä on sitten synttärikakku. Minä saan kuulemma syödä sen kokonaan. Maistellaanpas vähän. Vaikka haju on hieno, ei sitä aina mausta tiedä.

No, joo. Herkkua on. Täytyy pitää tarkasti silmällä, ettei tämä herkku juokse tiehensä. Kameran läpi joku nälkäinen näyttää tiiraavan.

Joko se loppui? Aika pienet annokset tässä ravintolassa. Tarjoilija ei suostu tuomaan uutta annosta. Ei ole muka varma, miten ruuansulatukseni sen kestää. Kyllä se kestää.

Kun ei kerran tule lisää, otetaan tästä irti kaikki, mitä lähtee. Voisin syödä koko lautasen, ellei tarjoilija kyttäisi tuossa viedäkseen sen pois. Tiskiin. Ei tätä tartte tiskata. Tämä on ihan puhdas kohta.

Hoh-hoijaa! Kävi tuo juhlinta ramasemaan. Otan nokoset.

Mitä ihmettä taas? Pitäisikö muka tulla viralliseen synttärikuvaan?

Jospa vain kallistan tälleen söpösti päätäni, kait se riittää? Ja saa kyllä luvan riittää. Tätä valokuvausta on jatkunut jo niin kauan, että minä en enää jaksa. Minä rupean nyt oikeasti nukkumaan.

Päivälenkillä annoin sitten Mûmakin ottaa vähän iloa irti lumesta. Näyttää nimittäin siltä, että se saattaa ennen kesää sulaa kokonaankin. Yön satoi vettä ja aamun satoi vettä. Päivällä oli satamatta, mutta illalla alkoi taas sataa. Ei tällaista menoa mitkään hanget kestä. Joten lumileikkejä.

Kovasti hanki upottaa ainakin jossain paikoin.

Mutta on se autuaallista lepäillä pehmeällä alustalla.

Vaikka oli Mûmakin synttäripäivä, jätin sen iltapäiväksi yksin. Ensin kävin hermoratahieronnassa ja sitten menin Ennin seuraksi. Enni selvästi muistaa nähneensä minut aiemminkin.

Vähän tuo mummo ujostuttaa näin aluksi.

Mutta ei se nyt niin pelottava olekaan.

Hyvä mummo! Jatka siihen tyyliin!

Minun on nyt hoidettava tätä nukkea välillä. Koeta mummo viihdyttää itseäsi jotenkin.