Nämä minun otsikot ovat nykyisin kuin säätiedotuksia. Meinasin laittaa "oksennusta hississä", mutta ajattelin sitten, ettei se ehkä ole kovin kiva otsikko. Meillä oli kyllä aamulla oksennusta hississä, kun koirapoikien kanssa mentiin ulos. Sen päälle oli kyllä levitetty hesareita, joten kuivin jaloin selvittiin. Mutta koirien pitäminen erossa nenineen siitä sotkusta oli ihan työn takana. Samoin kuin koirien pitäminen kyllin kaukana sotkuisesta seinästä. Meillä on aika pieni hissi.

Ulkona oli liukasta, möykkyistä ja viimaista eli ihan samanlaista kuin aiemminkin. Ja koirat olivat yhtä rasittavan intoutuneita kuin aina. Töissä vähän mokailin, unohtelin lupaamiani asioita ja käyttäydyin muutenkin kuten kunnon työläisen kuuluu. Ja illalla ratsastustunnilla onnistuin tekemään suunnilleen kaikki yleisimmät virheet. Että silleen ihan putkeen tämä päivä on mennyt.

Koirapojille annoin vähän virikettä.

Jawa pyöritteli pallon tyhjäksi ihan ilman apua, joten annoin vielä molemmille pojille siankorvat. Jawa söi omansa niin nopsaan, etten ehtinyt kuvaa ottaa. Mutta Mûmak oli hitaampi.

Istui pitkään korva suussa. Ei voinut piilottaa sitä sänkyyn, kun sänky on jo ennestään täynnä piilotettuja siankorvia. Ei voinut tietenkään laittaa maahankaan, koska Jawa olisi napannut.

Mutta kun lattialla oli kaikkea muutakin purtavaa, Mûmak joutui tekemään valintoja. Päätti luovuttaa korvan suosiolla Jawalle. Jawa ei ensin uskaltanut edes koskea korvaan, mutta rohkaistui sitten, kun ei Mûmak enkä minä sanonut mitään.

Mûmak katsoi, että äkkiähän tuollainen korvan näköjään menee pieneksi.

Kuitenkin se syöminen kesti niin kauan, että Mûmakia rupesi väsyttämään. Joten Mûmak otti muuta pureskeltavaa itselleen.

Nyt Mûmak nukkuun sängyssä puruluun solmun kanssa ja Jawa nukkuu ilman mitään pureskeltavaa lattialla. Ja minäkin menen nukkumaan heti, kun saan tämän kiinni.