Tulikin yllättäin kaunis päivä tänään, tosin tuulinen. Aamu taas venyi, mutta onko sen väliä lomalla. Yritin vähän jumpatakin, mutta Mûmak haluaa aina osallistua. Sitten saan pelätä koko ajan, ettei sen varpaat jää tasapainolaudan alle tai paino putoa päähän.

Ihmisten suhteenkin Mûmak alkaa reipastua. Juoksee perään, jos eivät kiinnitä mitään huomiota. Ja jopa suostuu joidenkuiden siliteltäväksi.  Kunhan kesä tästä lämpenee, rupeamme viettämään aikaa tuolla kaupungilla, että tottuu enemmän ihmisvilinään. Minua ei sinänsä haittaa, jos ei niin paljon innostu vieraista ihmisistä, kunhan jaksaa minusta innostua.  Mutta ei sekään ole kovin kivaa, jos pelkää ihmisiä.

Aamulla vähän suunnittelin jotain kaupunkireissua, mutta käytiinkin Enni Isabellaa moikkaamassa.

Ihan kivahan Ennikin oli pienine tahmeine käsineen

Mutta pihatyöt olisivat olleet vieläkin mielenkiintoisempia, jos niihin olisi päässyt kunnolla osallistumaan. Mutta yhtä poseerausta varten aina riitti aikaa.

Käveltiin sitten vaunujen kanssa tunnin verran ja kuin toinen tunti meni taas niiden miettimisten kanssa matkoihin, niin ihan kelpo lenkki taas. Minä menin leffaan ja Mûmak keräsi sinä aikana voimia nukkumalla. Jaksoi syödä tukevasti, kun tulin kotiin ja nyt riehuu taas kuin viimeistä päivää. Toivottavasti uni kuitenkin maistuu, kunhan tästä yöpuulle kömmitään.

On se kyllä tosi söpö ja mukava.