Olen taas istunut niin tiiviisti Ifolorin ääressä, että selkä kipeytyy. Viime yönä meni aamupuolelle, joten laitoin kellon soimaan vasta seitsemältä. Suureksi ihmeekseni heräsin kahta vaille seitsemän. Sen ymmärrän, että perusaamuina herään pari minuuttia ennen kellon soimista, mutta miten alitajunta voi tietää, milloin on seitsemän, jos normaalisti nousen puoli kuus. Huomiseksi laitoin herätyksen puoli kuudeksi, mutta voi olla, että vielä muutan sitä, kun tuntuu taas venyvän tämä ilta.

Aamulla, kun sitten lenkille mentiin, olikin kovin vaaleanpunaista kaikki. Kuvat vain ei oikein onnistuneet, kun väsymyksestä ja kylmästä kädet vapisivat liikaa. Valotusaika kasvaa, kun on hämärää. Mutta pakko laittaa kuvia kuitenkin, kun tuli niin söpösti tuo pinkki esiin.

Menomatkalla oli vielä aika laimeaa

mutta palatessa taivas jo säteili ja säihkyi.

Töiden jälkeen menin Enniä kaitsemaan.

Ennillä oli hienot iskän ostamat Muumi sukat.

Ja perinteiseen tapaan minun koruni kiehtoivat.