...sanoi Ifolor juuri äsken. Nyt vain sitten odotellaan, ehtiikö vai ei. Jos aikataulun mukaan menee, ei ehdi. Mutta ainahan sitä voi positiivisesti jotain toivoa. Minun pitää vielä hetki hengähtää, ennen kuin voin ruveta nukkumaan, joten kovin jää taas tämäkin yö lyhyeksi. Mutta sehän on ihan oma vika. Mitäs en tee asioita ajoissa.

Lyhyiksi ovat jääneet taas Mûmakinkin lenkit ja leikkiminen ihan minimiin. Jospa tästä asiat paranee. Huonota ne tuskin voi.

Aamulenkillä tavattiin yksi tuttu, jolla oli uusi koira. Yhtä peloissaan oli tämän uuden kuin entisenkin kanssa. Hän on siitä erilainen koiranomistaja, että pelkää oman koiransa vahingoittavan muita. Sain pitkään suostutella ennenkuin antoi koiransa tulla Mûmakin luo. Reilun vuoden ikäinen mäyris. Peuhasivat sen, minkä narut antoi myöten. Toivottavasti tavataan tässä suht usein, jotta pääsevät kunnolla tutustumaan. Minun entinenkin lunnikoirani tuli toimeen hänen entisen mäyriksensä kanssa, mutta joka kerta piti pitkään suostutella, että antaa nyt vain koirien tutustua toisiinsa. Minähän olen vähän holtiton noiden omieni kanssa, kun ajattelen, että niillä on vielä vaistot niin pinnassa, että osaavat selvittää välinsä, jos ihmiset ei liikaa sotkeudu. Mûmakhan on helppo, kun se on niin sosiaalinen ja osaa lukea hyvin muiden mielialoja. Ja osaa myös itse käyttäytyä oikein ja kohteliaasti. Tässä meillä on äärimmäisen sosiaalinen koira erakkomaisella omistajalla.

Iltapäivällä otin pari kuvaa Mûmakista hangella ihan vain todisteeksi siitä, miten kevyesti se askeltaa. Muut koirat uppoavat, mutta Mûmakin tassut vain sipsuttavat lumen päällä.

Tuo irvistys johtuu siitä, että taas on tikkujen syönti käynnissä.

Menen tästä  hetkeksi huoahtamaan ja toivon, että jotenkin huomisesta selviän.