Äsken juuri oltiin iltalenkillä. Pieni lentokone jyräsi aivan läheltä yli, mutta Mûmak ei suinkaan pelästynyt. Ei, vaan yritti innoissaan juosta sitä kiinni. Iso lintu ilmeisesti. Olin tosi tyytyväinen, kun tiedän, että joillakin koirilla se raketeista alkanut paukkuarkuus voi johtaa kaikkien äänien pelkäämiseen. Onneksi täällä tuota äänimaailmaa riittää totutteluun. Kaikenlaista pörrääjää löytyy. Lentokoneitakin näkee päivittäin vaikkei välttämättä aina niin läheltä. Mutta tuo Malmin kenttä on sen verran lyhyen matkan päässä, että tarpeeksi usein nuo pikkukoneet alhaallakin lentävät.

Käytin tänäänkin ruokiksella Mûmakia, jotta pystyin olemaan vähän pitempään töissä. Välillä kyllä kaiholla muistelen sitä vanhaa koiraa, joka odotti pitempäänkin pissalle pääsyä. Kyllähän Mûmak pitkiä öitä kykenee hyvin nukkumaan, mutta valveillaollessa saattaa tulla mieleen pisaista, jos lenkkeily viivästyy. Sitä yritän välttää ehkä vähän liikaakin. Mutta mieluummin olen hiukan liian varovainen, ettei Mûmak rupea kuvittelemaan sisäpissailun olevan jotain aikuisellekin sopivaa puuhaa.

Tänään ei sitten ollutkaan niin aurinkoista kuin eilen, mutta kylmää kuitenkin.